Ilmoitan vielä kerran, että en vaikuta ollenkaan simien vanhenemiseen !  Mutta tässä oisi nytten tämä toinen osa, nauttikaa !

Camillasta tuntui vain että äiteys kävisi koko ajan vaikeammaksi, yöt menivät Ronjaa syöttäessä ja rauhoitellessa, ja päivät samaa rataa. Jaakko tepasteli väsyneenä keittiöön, hän katsahti Camillaa joka ojensi Ronjan hänen syliinsä.

Kun vauva oli viety takaisin sänkyynsä, Camilla oli valmistanut itselleen aamiaisen. Jaakko veti tuolia kauemmas ja istahti siihen samalla vetäen syvään henkeä.

- Mitenkä yö sujui ? Hän kysyi ennenkuin työnsi lusikan suuhunsa.

- Samaa tahtia, en tiedä kuinka kauan tätä jaksan, Camilla huokaisi ja jatkoi, - Itse olen lapsen halunnut, ja sen kanssa kasvatan, mutta toivoisin sinun osallistuvan, haluan välillä omaa aikaa !

Jaakko loi tähän paheksuvan katseen, mutta tajusi tilanteen vakavuuden kun näki Camillan kasvoilla palavan väsymyksen.

- Tänään on muuten Ronjan ensimmäinen syntymäpäivä, voisitko leipoa kakun ?

- Tänään ? Olen päivissä täysin sekaisin, mit mut mitä ? Ei minulla ole aineksia joista sen voisin tehdä ! Aikani ei riitä kaikkeen !

Päivän kuluessa kakku saatiin hankittua, ja sotkut siivottua. Ronja makasi isänsä sylissä ja kiherteli itsekseen. Camilla oli innoissaan, olihan hänen tyttärensä ollut maailmassa jo vuoden. Camilla oli unohtanut kaiken stressin ja hyppi lattialla tasajalkaa taputtaen rytmissä käsiään.

7

Vuosia lisääntyi, ja Ronja kasvoi vanhemmaksi ja vanhemmaksi.

Camilla tykkäsi opettaa pienelle tepastelialle uusia asioita, kävelyn , sanelun ja lopulta laulelun.

Ruokapöydässä oli usein äänekästä, Camilla ihmetteli Ronjan hiljaisuutta joka kiinnitti huomionsa seinille, josta löytyi vain pari vaivaista taulua, mutta kaiketi ne pienelle ihmiselle olivat suurta. Mutta enemmän Camilla ihmetteli kuinka Jaakko oli muuttunut, hänestä tuntui että tämä olisi eristäytynyt kaikesta. " Kunhan kuvittelen " Camilla mietiskeli.

- Bö, kuului pian pöydän toisesta päästä jossa Ronja kiherteli yksinään, ja yritti saada vanhempiensa huomion. Tämän ilme muuttui pian vakavaksi, kun hän ei saanut tarvitsemaansa huomiota.

Camilla oli epävarma olo, pystyisikö hän luottamaan enää Jaakkoon ? Eräänä päivänä hän oli valehdellut että hänellä olisi ylitöitä mutta Camilla löysi hänet kaupungin toiselta laidalta, yksinään istumassa keskellä isoa golf-nurmikkoa, täysin ympäripäissään. Tästäkös Camilla suuttui, eikä päästänyt tätä kotiinsa jottei Ronja näkisi isäänsä huonossa kunnossa. Sama toistui kun .. samantien Camillan ajatukset katkesivat ja hän katseli puiston hiljaisuutta, yleensä se on täynnä pieniä lapsia ja heidän kamalaa huutoaan.

Camilla istahti lammen edessä olevalle tuolille, hän katseli auringonlaskua ja kuinka se verhosi kaiken elävän alleen.

Hän mietti itseään, ei hän ollut enää mikään teini, hän oli aikuinen täydessä iässä. - Mitäs menin hankkimaan lapsen liian myöhään.

Camilla sulki vielä silmänsä, ja tunsi kylmän kesäilman puhaltavan hänen kasvoihinsa. Hän nojasi täydessä painossaan tuolin selkänojaa vasten, ja huokaisi raskaasti. Jonkin ajan istuttuaan, hän nosti itsensä ylös ja lähti kävelemään puiston katuja pitkin kotia kohti.

Ilmeisesti hän unohti pyöränsä, koska ainakaan hänen mukanaan se ei ollut.

Kadut loistivat puhtauttaan, hän ei uskonut että maailmasta löytyisi yhtä rauhallinen paikka kuin tämä.

Kylmyys alkoi hetki hetkeltä kangistaa Camillan vartaloa, ja hän alkoi kävellä rivakkaammin.

Pian kotiovi näkyi, hänen silmänsä hädin tuskin pysyivät auki. Hän avasi hitaasti oven, ja vetäisi sen samaa rataa kiinni. Camilla käveli kohti rappusia, ja ojensi jalkansa astuakseen ensimmäiselle askelmalle.

Camilla kuuli kuorsausta makuuhuoneesta, mutta kävi sitä ennen katsastamassa nukkuiko Ronja, luotettavin mielin hän käveli makuuhuoneeseen jossa hänen miehensä nukkui. Hän vaihtoi vaatteensa ja meni varovaisesti tämän viereen nukkumaan.

Seuraava päivä oli jo rauhallinen, Ronja oli kiinnittänyt huomionsa leluihin ja pysyi näin hiljaa. Samalla kun Camilla ui, hän sai rauhassa vahtia pienokaistaan. Pian hänen kännykkänsä, joka oli vaatteiden päällä altaan reunalla, pirahti soimaan.

- Camilla ? Haloo ? Camilla vastasi nopeasti.

- Onko Heinävuo ?

- Kyllä, rouva Heinävuo.

- Ilmoittaisitteko miehellenne, jos miehenne on Jaakko, että saa pitää sen minkä lupaa tai näemme häntä pian.

Camillan ilme muuttui kauhistuneeksi, - Anteeksi kuka siellä nyt onkaan, mutta mitä pilailua tämä on ?! En kaipaa tälläisiä puheluita !

Yllättäen puhelu katkesi, ja Camilla katseli ikkunasta sisään, ja huomasi Jaakon olevan koneella. Nykyään mies oli koneella enemmän ja enemmän.

Camilla laski varovaisesti kännykkänsä pois korvalta, ja puki nopeasti vaatteet päällensä. Hän kaappasi Ronjan syliinsä ja käveli kohti postilaatikkoa. " Rauhoitu, rauhoitu, se oli vain joku hänen ystävänsä joka tykkää pilailla. " Hän sai ajatuksensa kuulostamaan jo liian epäaidoille.

Pian hän sai itsensä koottua, ja laski Ronjan maahan jossa tämä tutki maan salaisuuksia.

Camilla avasi luukun, työnsi kätensä sinne ja vetäisi laskut ulos. Hän repi laskut samantien auki, ja laski summat päässään yhteen.

Sisällä Jaakko oli siirtynyt katselemaan telkkaria, mutta pian ovi kävi, ja Camilla ryntäsi huohottaen sisään.

- Mikä on ? Jaakko ehti kysyä.

- Ai mikä on ?! Mikä on ?! Ensinnäkin, minne kaikki rahamme ovat kadonneet ? Emme saa edes laskujamme maksettua !

Jaakko katseli Camillaa kummissaan ja kiersi kätensä tämän ympärille, - Rauhoitu !

Samantien Camilla pyristeli miehensä otteesta irti, - Miten voisin rauhoittua ! Missä olet lorvaillut päivät, meillä oli rahaa kasassa, mutta sinä olet vienyt ne !

Pieni hiljaisuus täytti viimein huoneen, ja Jaakko huomasi kuinka Camillan sisällä velloi täysi raivo, jonka hän vihdoin pääsi purkamaan.

Kummatkin katselivat toisiaan jonkin aikaan, ja kun Jaakko oli avaamassa suutaan, Camilla häipyi yläkertaan samalla päästäen suustaan noituuksia.

Jaakko huomasi tyttärensä seisovan ovea vasten, ja kyyneleet tulvivat pienen tytön silmistä. Mies nosti tämän syliinsä ja käveli ikkunan luo, painaen tytön rintaansa vasten.

- Ei mitään hätää, äiti on vain väsynyt.

----------------------------------------------------------

Kommetit ovat sallittuja !