Anteeks etten oo kirjotellu ! On ollu kauheesti kiireitä ja kiinnostus alhaalla,mut siis nyt taas jatkuu siitä mihin jäätiin, huom kirjotus saattaa olla hieman ruosteessa :D
Camilla käveli nopein askelin pihaansa pitkin,kaivaen samalla avaimia taskustaan.
Aamun raikas tuuli puhalsi naisen hiuksiin, Camillalla ei pyörinyt päässään yhtäkään ajatusta. Päästyään perille, Camilla nousi nopeasti autostaan ja huokasi raskaasti ennenkuin lähti kävelemään parkkipaikalta kohti sairaalaa.
Sairaalan piha oli autio, yksikään ihminen ei tullut Camillaa vastaan, ja ainut joka hänelle puhui oli virkailija. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt, Camilla katsella tapitti kelloa, ja kuunteli sen tikitystä, ehkä hänestä tuntui kuin olisi istunut koulun käytävillä, jossa oli vain hiljaisempaa.
Vihdoin ovi avautui, ja Camilla kutsuttiin sisään.
- Istu alas, möreä miesääni sanoi.
Camilla jäi katsomaan tuolia, jonka veti kauemmas pöydästä ja istui varovaisesti siihen.
Mies kyseli kaiken tarpeellisen ja kertoi syövästä ja leikkauksesta.
- Oletko valmis ottamaan leikkauksen, sillä se on ainut keino millä parannut ?
Camilla nyökkäsi empimättä, eihän hän halunnut elämänsä tähän päättyvän, vaikka olihan hän monesti ajatellut kuolemaa, nimittäin elämä ei ole mitään ilman perhettään.
Aika sovittiin jo viikon päähän.
----------------
- Vielä kaksi päivää ! Camilla hihkui ja vaihtoi samantien vaatteensa yömekkoon.
Katsellessaan makuuhuonetta, ja sänkyä jossa Mikko makasi vällyjen alla lukien lehteä.
Aamut olivat nykyään talon emännälle helppoja, ei tarvinnut kuin pestä pyykit ja tehdä aamupala. Silti hänellä oli kaipuu siihen kuinka sai herättää pienen teinityttönsä ja viedä tämän kouluun, sanoen joka päivä samat sanat " Rakastan sinua ".
- Odotatko innolla huomista ? Mikko kysäisee ja katselee samalla kun Camilla mussuttaa leipänsä.
- Tietenkin, ei sitä koskaan voi tietää meneekö leikkaus ongelmitta.
----------------------------------
Vihdoin tuli se odotettu päivä, mutta Mikko ei kuulunut perheeseen, joten hänen oli jäätävä kotiin odottamaan soittoa. Aikansa mies kulutti kuluttamalla, mutta vihdoin seuraavana päivänä Mikko pyydettiin sairaalalle.
--------------
Camillalta oli otettu väliaikaiseksi tiputus pois, ja nainen oli alkanut jo heräilemään.
Camilla päätti lähteä etsimään vessaa, ja nappasi nopeasti tossut jalkaansa.
Silmäkulmasta hän huomasi Mikon istuvan, Camilla säikähti ja kääntyi nopeasti katsomaan nurkassa istuvaa miestä joka nousi leveä hymy kasvoillaan.
Kummatkin rutistivat toisiaan, kuin eivät olisi nähneet pitkään aikaan.
- Onneksi kaikki onnistui, kasvainta ei enää ole, mutta ei myös mahdollisuuksia lapsiin, Mikko yritti rauhoitella.
Pieni viilaisu tuntui Camillan sisällä. " Ei lapsia "
-----------------------------
Viikot kuluivat nopeasti, ja Mikko valmistautui vessassa ajamalla partansa.
- Oletko valmis ? Camilla huudahti nopeasti ennenkuin avasi vessan oven.
Mikko nyökkäsi ja kummatkin kävelivät sutjakasti autolle.
Kummatkin istuivat autossa sanaa sanomattakaan, ja katselivat kaupungin maisemia.
--------------------------------------
Seuraavat päivät raastoivat naisen mieltä, hän ei malttanut pysyä poissa postilaatikolta, missä odottivat vain laskut.
- Olethan varma että pystyt siihen ?
- Olen, vaikka onhan tämä vaikeaa minulle, siitä on jo niin kauan, Camilla vastasi hymysuin.
Samana iltana Camilla istui puutarhan keinussa, katsellen pihaansa ja miettien tulevaisuutta.
" Anteeksi Ronja, halusit olla ainut lapsi, mutta tämän pyyntösi sivutan. "
--------------------------------------------------------------------------------------
Okei tää oli osa oli tässä, hieman vähän tekstiä mutta KOMMENTIT ON SALLITUJA AINA !
